Vinkkejä tenniskentältä suurille, vanhoille ja hitaille  

Joskus harrastuksissa oppii jotain, mitä voi hyödyntää yrityselämässäkin.

Olen viime aikoina pelannut tennistä teinejä vastaan, ja noista kokemuksista on syntynyt ajatuksia siitä, kuinka suuri ja vanha (yritys) voi kilpailla pienen, nopean ja innokkaan (startupin) kanssa.

Harrastin aikanaan juniorina tennistä. En ollut mikään huippu, mutta vuosien harjoittelu kuitenkin tallensi klassiset Rod Laver -peruslyönnit selkäytimeeni. Opiskelun ja muiden kiireiden vuoksi pelaaminen jäi sitten 20 vuodeksi.

Muutama vuosi sitten sain poikani innostumaan tenniksestä, ja hän alkoi ekaluokkalaisena pelata starttitason tenniskilpailuja. Ajattelin, että isän esimerkki voisi olla innostavaa, joten keräsin rohkeuteni ja ilmoittauduin aikuisten kilpailuihin.

Kokemus oli aikamoinen shokki. En ollutkaan enää se takavuosien urheilullinen haastaja vaan vanha kehäkettu. Juuri sellainen dinosaurus, joita olin aikanaan juniorina kaatanut.

Tenniksessä kilpailut jaetaan pelaajien tason mukaan luokkiin: A-luokassa pelaavat Suomen mestarit ja E-luokassa harrastajat. Omassa C-luokassani pelaa karkeasti kahdenlaisia pelaajia: itseni kaltaisia kokeneita aikuisia tai nousevia junioreita. Aikuisia vastaan pelaaminen on aika suoraviivaista, mutta junnut ovatkin jo toinen juttu.

Muutaman tuskallisen tappion jälkeen oli pakko ottaa järki käteen ja miettiä joku strategia.

Yleensä vastaan tulee 13-vuotias, joka näyttää pikkulapselta. Mutta ulkonäkö hämää hän on yleensä pelannut tennistä viiden vuoden ajan 10 tuntia viikossa ammattilaisten valmentamana. Junnut ovat nopeita, taitavia, täynnä intoa ja mikä pahinta: he eivät väsy ikinä. Muutaman tuskallisen tappion jälkeen oli pakko ottaa järki käteen ja miettiä joku strategia.

Miten voitan nuoremman ja ketterämmän?  

Vaikka alkulämmittelyssä juniori voi vaikuttaa voittamattomalta, heidän yleisin heikkoutensa – ja vahvuutensa – on, että he eivät paljoa mieti. He pelaavat omaa tuttua peliään ja hermostuvat helposti, jos se ei tuota haluttua tulosta. Heidän voittaminen on mahdollista, jos tuon pelin saa rikki. 

Henkinen yliote

Yksi strategia on lyödä luu kurkkuun heti alussa. Isompana pelaajana syötän kovempaa kuin he, ja minulla on paljon ulottuvuutta verkolla. Iso peli saattaa saada vastustajan luulemaan sinun olevan tosi kova, jolloin hän alkaa lyödä epätoivoisia lämäreitä. Strategian ideana on saada vastustaja yrittämään lyöntejä, joita hän ei oikeasti osaa. Kyse on hämäyksestä: jos todella osaisin pelata tällaista peliä, olisin A-luokassa. Jostain syystä tämä strategia toimi paremmin aikuisia vastaan, juniorit se saa vain pelaamaan entistä paremmin. 

Tarjoa hirttonarua

Paremmin vastustajan pelin saa rikkomalla hänen itseluottamuksensa. Ja mikään ei tee sitä tehokkaammin kuin tyhmä virhe. Lyö helppo pallo junnun heikommalle puolelle, pelasta junnun siitä lyömä pallo nurkasta taas helppona takaisin ja toivo, että hän lyö sen ulos. Jos lyö, anna samanlainen helppo uudestaan. Homma ratkeaa viidellä pallolla. Jos hän lämää ne itsevarmasti läpi, olet pulassa. Mutta, jos edes 3 epäonnistuu, matsi hoituu tönimällä palloja takaisin juniorin räiskiessä niitä pitkin sivuseiniä.

Kohtele aikuisena

Lapsen kasvuun kuuluu kaikenlainen häröily. Niinpä kentälläkin tapahtuu kaikenlaista. Ja itsekin isänä siihen haluaisi suhtautua ymmärryksellä. Mutta monet tempuista antavat etua kisatilanteessa ja ovat oikeastaan epäurheilijamaista käytöstä. Pienet ovat todella vaarallisia vastustajia, heille ei tule antaa enempää vapauksia kuin muillekaan vastustajille. Muuten tulee noutaja. 

Hyödynnä vahvuutesi ja kierrä heikkoutesi

Nuorena olin tosi kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelivat pelistäni. Tavoitteena oli pelata hienoa tennistä. Nyt tyylipisteet eivät enää kiinnosta. Itselläni yhden käden klassinen rysty karkailee turhan usein, joten en käytä koko lyöntiä ollenkaan. Tuuppaan jotain kummallista venkuraa tai kierrän kämmenelle. Näyttää hassulta, mutta tuo pisteitä. Sitä lyödään, millä voittaa.  

Positiivisuus

Pelikaveri kehotti kerran minua pitämään pelissä hauskaa. Sen olisi voinut ottaa kohteliaisuutena, mutta se oli taktinen neuvo: omat eleet vaikuttavat suoraan omaan tunnetilaan. Yksinkertainen hymy huijaa kehoa, että asiat ovat hyvin, mikä vapauttaa endorfiineja. Se taas vähentää kouristuksenomaista puristusta mailasta ja pallot alkavat taas putoilla sisään. Nelinpelissä vitsejä vääntävä pari tuppaa voittamaan. Vitsit tulevat ennen voittoa, ei päinvastoin. 

Omat eleet vaikuttavat suoraan omaan tunnetilaan.

Samoja oppeja voi kokeilla myös työ- ja yrityselämässä. Startupeilla ja perinteisillä yrityksillä on molemmilla omat vahvuutensa, joita kannattaa kunnioittaa menestyäkseen.

Ja jos niistä ei ole apua, kannattaa muistaa tärkein havaintoni: joskus vastaan tulee parempi kaveri. Nuorena vielä ajattelin, että kaikki vastaantulevat pitäisi kyetä voittamaan. Nyt kuitenkin tiedän, että joskus kannattaa vain keskittyä nauttimaan niistä palloista, joissa itse onnistuu. Urheilussa parempiensa seuraaminen on myös loistava tapa oppia uutta, mitä ei kannata unohtaa yrityselämässäkään. Matka on tärkeämpi kuin tulos.

Osallistu keskusteluun Twitterissä: @Palmu_Finland.

Antti Koskinen on palvelumuotoilija ja kehitystyön vetäjä. Hän etsii työkseen ja harrastuksenaan selittäviä rakenteita ja teorioita kaikkialta.

Palvelumuotoilu on positiivista kasvatusta

Palvelumuotoilun onnistuminen vaatii palvelumuotoilijalta taitoa kasvattaa empatiaa, armollisuutta ja turvallisuuden tunnetta.

Aloitin tämän syksyn paitsi uutena palvelumuotoilijana Palmussa myös osallistujana positiivisen kasvatuksen kurssilla. Kurssilla sain opetella samaa mitä monet päiväkotilaiset ja koululaisetkin: tunnistamaan omia luonteenvahvuuksiani, kehittämään optimismia ja kykyä selviytyä vastoinkäymisistä, ratkomaan ristiriitatilanteita empatian kautta sekä luomaan turvallista yhdessä olemisen ilmapiiriä.

Työssäni Palmussa törmään usein samaa arvomaailmaa henkiviin työelämän trendeihin ja tutkimustuloksiin kuin positiivisen kasvatuksen kurssilla:

  • Empatia on palvelumuotoilun ytimessä, mutta tutkimus on osoittanut empatian kasvattavan myös johtajuutta, asiakastyytyväisyyttä ja tuottavuutta työpaikoilla.
  • Myötätunto ja myötäinto. Esimerkiksi Co-Passion-hanke, jossa Anne-Birgitta Pessi ja meillä Solita Meeting Pointissakin puhunut Anna Seppänen tekevät tutkimusta, julistaa myötätunnon ja myötäinnon merkitystä töissä ja luovassa ongelmanratkaisussa.
  • Googlen Julia Rozovskyn johtama Project Aristotle nosti menestyneimpien tiimien tärkeimmäksi yhteiseksi nimittäjäksi tiimeissä vallitsevan psykologisen turvallisuudentunteen.

Monet meistä nyt työikäisistä ovat käyneet läpi päiväkoti- ja koulupolun, ehkä myös kotikasvatuksenkin, jossa ei tunnettu positiivisen kasvatuksen oppeja. Opettajat ja vanhemmat olivat auktoriteetteja, jotka ohjasivat oppimista käyttämällä punakynää kannustuksen sijaan. Kasvatuksessa oli jäljellä paljon behavioristisia piirteitä, ja rikkomuksista rangaistiin jälki-istunnolla.

Monet vanhat toimintatavat olivat omiaan ruokkimaan epävarmuutta, epäonnistumisen pelkoa ja häpeää.

Nykyisen työelämän vaikeat tilanteet ruokkivat näitä tunteita entisestään; määräaikaisuuksien ja koeaikojen aiheuttama epävarmuus, yt-neuvotteluiden lietsoma pelko tai yhdestäkin epäonnistumisesta seuraavat potkut.

Onko siis ihme, että monet tekevät työtehtäviään jatkuvassa suojavalmiudessa, valmiina puolustamaan omaa minuuttaan ja työpaikkaansa?

Palvelumuotoilijoina tuomme kollegoideni kanssa usein asiakkaillemme totutusta poikkeavaa tapaa ajatella ja toimia. Tapaa, jossa luotetaan empatiaan ja käyttäjien tarpeiden ymmärtämiseen. Tapaa, joka pohjautuu ketterään virheistä oppimiseen ja jatkuvaan kehittämiseen. Tapaa, joka pohjautuu sen myöntämiseen, että osa hypoteeseistamme on vääriä ja osa ideoistamme ei kestä edes ensimmäistä kohtaamista oikeiden käyttäjien kanssa.

Tekemämme asiakasymmärrystyön tuloksena ehdotamme useimmissa projekteissa muutoksia palveluihin, jotka joku on ”sydänverellään” luonut ja joista joku on ammattiylpeydellään henkilökohtaisesti vastuussa.

Ehdotamme muutoksia, joiden toteuttaminen vaatii monelta työntekijältä muutoksia heidän arkeensa ja tapoihinsa. Kohtaamme siis usein ihmisiä suojavalmiudessa ja valmiina muutosvastarintaan.

Jos haluamme onnistua palvelumuotoiluprojektissa, meidän on vietävä mukanamme asiakkaiden luokse empatiaa, armollisuutta, myötäintoa ja luotava turvallinen ideointi- ja kokeiluympäristö.

Positiivisesta kasvatuksesta tutut keinot ovat siis keskiössä palvelumuotoilijan arjessa, koska ne auttavat avaamaan tilanteen, kun epävarmuus, häpeä tai pelko nostavat meidät työelämässä suojavalmiuteen.

Millä keinoilla sinun työpaikallasi osoitetaan empatiaa ja lisätään psykologista turvallisuudentunnetta?

Jatka keskustelua Twitterissä: @Palmu_Finland.

Kirjoittaja on Liisa Kontio, palvelumuotoilija, jolla on liki 10 vuoden kokemus käytettävyydestä ja digikonseptoinnista ja puolet lyhyempi kokemus positiivisen vanhemmuuden opettelusta.

 

Vasara ohjaa etsimään nauloja – tavoitteiden tulee ohjata palvelumuotoilua

Workshop lähenee loppuaan ja canvas on täynnä post-it-lappuja. Tunnelma on korkealla. Katsomme tyytyväisinä lopputulostamme, joka auttaa meitä… mihin?

Liiketoiminnan kehittäminen on tiukkaa tasapainoilua monimutkaisuuden ja yksinkertaistamisen välimaastossa. Monimutkaisen asian kanssa voi helposti vetää mutkat suoriksi ja yksinkertaistaa asiaa liikaa. Monimutkainen asia voi jäädä myös liian abstraktille tasolle, jolloin konkretiaan kiinni pääseminen jää liian kauaksi.

Esimerkiksi palvelupolkujen kanssa mutkat menevät helposti suoraksi, kun asiakkaan käyttäytymistä on lähes mahdotonta mallintaa useimmilla toimialoilla suunnittelun kannalta oikeasti hyödyllisellä tavalla.

Yleispätevät työkalut yksinkertaistavat liikaa

Erilaiset canvakset, palvelupolut, asiakasprofiilit, service blueprintit ja muut palvelumuotoilijoiden yleisesti käyttämät työkalut auttavat meitä hahmottamaan maailmaa ja rakentamaan kompleksista asioista yksinkertaisempia.

Ne auttavat luomaan erilaisista asioista yhteismitallisia ja tunnistamaan yhtymäkohtia toimialoista tai toimintatavoista riippumatta.

Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että palvelumuotoilijoiden tavoitteena on luoda yleispäteviä työkaluja, jotka ratkaisevat ongelman kuin ongelman toimialasta ja toimintatavoista riippumatta.

Kun käytössäsi on vasara, niin kaikki ratkaistavat ongelmat alkavat lopulta näyttää nauloilta.

Kun kaikkiin ongelmiin käytetään samaa mallia ratkaista, katoaa tekemisestä syvyys ja herkkyys hakea sekä löytää aidosti paras mahdollinen työkalu tilanteeseen.

Tavoitteet ohjaamaan tekemistä

Työkalujen ei tulisi ohjata tekemistä vaan ne tulee valita sen pohjalta, miten ne edistävät käsillä olevan ongelman ratkaisemista. Jos sopivaa työkalua ei löydy, sellainen on rakennettava. Valmiit mallit ovat helppo tapa rauhoitella projektin omistajaa, ostajaa ja palvelumuotoilijaa.

Palvelumuotoilijan ja palvelumuotoilun ostajan tulee kuitenkin sietää epävarmuutta, joka on väistämättä osa hyvää palvelumuotoiluprojektia.

Tärkeintä on se, että valittu työkalu palvelee tavoitteiden saavuttamista ja ihmiskeskeisyys ei unohdu missään vaiheessa suunnittelua.

Hyväkin työkalu voi muuttua väärässä tilanteessa käytettynä hyödyttömäksi. Kyse ei olekaan siitä mitä työkalua käyttää vaan, miten ja missä tilanteessa sitä käyttää, vaikuttaa vahvasti lopputulokseen.

Työkalun valinta ei poista keskeisintä tekemistä ongelmia ratkaistaessa, joka on raaka ajattelutyö kaiken kerätyn tiedon pohjalta. Itse asiassa valitun työkalun tuottama lopputulos ei ole yleensä keskeisintä vaan käytön aikana syntynyt ajattelu ja tieto.

Minkään työkalun käyttö missään tilanteessa ei saa olla itseisarvo.

Tärkeämpää on asettaa oikeat tavoitteet, joiden pohjalta haarukoidaan ratkaisumallia, joka auttaa meitä tiedon keräämisessä, ymmärtämisessä ja ajattelutyössä.

Tavoitteiden tulee olla teräviä liiketoiminnan ja asiakaskokemuksen tavoitteita, kuten asiakasmäärän tai liikevaihdon kasvu, asiakaspysyvyys ja suositteluhalukkuus.

Naulat pysyvät nauloina, ruuvit ruuveina ja pitkä tavara pitkänä tavarana. Hyvä palvelumuotoilija asettaa tavoitteet ja lähtee sen jälkeen miettimään, miten ongelmaa lähdetään ratkaisemaan.

Johannes Hirvonsalo kirjoitti, että vuonna 2025 ei puhuta enää palvelumuotoilusta, vaan siitä tulee uusi normaali tapa kehittää liiketoimintaa. Jos haluamme, että ihmiskeskeinen kehittäminen on silloin tekemisen keskiössä, meidän on tuotettava mitattuja ja todennettuja tuloksia sekä vaikuttavuutta hienojen menetelmien ja siistien workshopien sijaan.

Osallistu keskusteluun Twitterissä: @iivariairaksine & @Palmu_Finland.

Kirjoittaja on Iivari Airaksinen, jolla on vahva kokemus muutoksen eteenpäin viemisestä organisaatioissa sekä strategian, myynnin ja palveluiden kehittämisestä asiakasymmärrystä hyödyntäen.