Turvallisessa työyhteisössä työntekijä voittaa pelkonsa ja häpeänsä

Palvelumuotoilu on hyppy tuntemattomaan. Matkalle lähtiessä ei tiedä, mihin se johtaa. Tavoitteet kertovat määränpään, mutta kaikki muu on usvan peitossa.

Meille palvelumuotoilijoille epävarmuudesta on tullut niin tuttua, että unohdamme, miltä se asiakkaista tuntuu ja mitä se heiltä edellyttää.

Siksi halusimme haastaa itsemme. Pidämme taidenäyttelyn, johon jokainen palmulainen tekee teoksen. Taidenäyttely on osa Palmun vuosijuhlaa, jonne asiakkaat on kutsuttu.

Me innostuimme ideasta. Hurrasimme sille! Minä mukana. Tunsin ylpeyttä Palmusta. Meissä kaikissa asuu luovuus. Me lähdemme kokeilemaan mitä syntyy, kun luovuudelle antaa tilaa.

Loppusyksyn pimeydessä taideprojekti alkoi muhia mielessäni. Mitä siistiä tekisin? Mitä kokeilisin? Keskusteluita käytiin toimistomme sohvalla. Palvelumuotoilijan työssä nojaamme vahvasti asiakasymmärrykseen. Taide lähtee itsestä. Minusta. Minä olen nyt asiakkaana. Kiehtovaa, mutta pelottavaa.

Kokonaisena ihmisenä työyhteisössä

Innostumisen rinnalle nousi myös toisenlaisia tunteita. Kehtaanko? Uskallanko tuoda itseäni näkyväksi toisille?

Häpeä pienentää minuutta. Pelko epäonnistumisesta estää meitä yrittämästä, tavoittelemasta suuria. Hiomme suunnitelmia loputtomiin, varmistelemme, teemme kaikkemme, jotta emme epäonnistuisi. Perinteinen tapa kehittää palveluja ja liiketoimintaa. Mutta epäonnistumme siinä, kun emme uskalla ottaa riskiä.

Tunnistin pelon ja häpeän tunteet. Inhimillistä tuntemattoman edessä. Ne eivät saaneet kuitenkaan valtaa minussa.

Tajusin olevani työyhteisössä, jossa koen oloni turvalliseksi, jotta voin mennä epämukavuusalueelle. Ylittää omat rajani. Tehdä itseni haavoittuvaiseksi toisten edessä. Syvä kiitollisuus valtasi mieleni.

Vaikutatko sinä organisaatioon vai vaikuttaako organisaatio sinuun?

Millaisessa työyhteisössä sinä olet? Koetko olosi riittävän turvalliseksi, jotta uskallat tehdä toisin, kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapoja ja kenties vetää muita mukana tuntemattomalle polulle?

Organisaatioissa, joissa vallitsee pelko, tarvitaan superrohkea ihminen, joka uskaltaa tehdä toisin. Se on väärin. Meidän kaikkien tulisi saada kokeilla ja epäonnistua. Mitä voisimmekaan saada aikaan yhdessä ilman pelkoa ja häpeää?

Turvallisuushakuinen ihminen uskaltaa rikkoa rajojaan yhteisössä, jossa on hyväksyvä ja luottavainen ilmapiiri. Jossa kokeillaan ja erehdysten kautta opitaan. Supervahvoja ihmisiä, riskinottajia tarvitaan muuttamaan urautuneet ja siten kilpailukykynsä menettäneet yritykset.

Kokeilu tekee vahvemmaksi

Kuten Helsingin Sanomien kolumnisti Taina Haahti kirjoitti (HS 22.1.2017), onnistumisen vastakohta ei ole epäonnistuminen vaan se, ettei edes yritä. Menemällä epämukavuusalueelle, saadaan aikaan ihmeitä. Yksilöissä, organisaatioissa.

Taideprojektissa matka on ollut minulle antoisampi kuin itse lopputulos. En tiedä vielä miten teokseni otetaan vastaan, mutta silti on voittaja olo. Me kaikki itsensä likoon laittaneet olemme voittajia jo nyt.